Ruutuhyppelyä

Hetkestä toiseen, ykkösestä kakkoseen,
kiiltävää kuparilankaa seuraten,
lumoutuen.

Keinuvalla kannella
vastapainojen varassa
pyytämättä pidetään yllä.

Nopeasti hiilttyvällä keihäänkärjellä,
tuulisella huipulla;
katsotaan, eikä uskalleta katua.

Astutaan toiseen mahdolliseen,
takaisin yhteen imien kaiken
ja sulkien ulos.

Ammoisista ajoista,
koivujen kaariportista sisään
hylättyyn pyhään.

Tyrmän jännittävän ilmakehän pauhua:

Kulman takana istuimella sammalseppele,
jalkojen juuret tunkevat katosta,
halkeamista,

jäisten piikkien viheriäiset suonet,
viestinviejien tarjoamat 
juonteet; 

Kalvaa....

Tukahtuminen:  Seis! Yksi, Äksy!
Kultapölyn pöllähdys kimaltavaa kitusista
yskähdys-pilvenä.

                 SIUVOUVAUVOUVAU!     SIU!

                Sahrami-silmät rävähtävät,

   Terälehtien  säteittäiset kaaret, kuin hunajakellot

                           HELÄHTÄVÄT!

          Naama hieman kärähtää. Ei haittaa.

              JA SALAA AUKEE MANNER

                   Perhosparvia joka raosta,

            vahakynttilöiden juokseva tuoksu, 

                  hulmahtava häntä pyyhkii

                              EDITSE.

                       Kappasta vain: 

                Haljennut auringosta kai.



Kerään talteen kiven.