Tuulenvire
Kevyt tuulenvire,
kirkon kellot soi, yksinäisyyteni totisuus
-hiljaiseksi minut vie
On se kummallista
kun et enää ole täällä,
säilyt enää vain meidän sydämissä
- sydämissä: missä valosi loistaa
meidän toivomme, sinun aikasi koittaa.
Piti vain rakastaa kuin omiaan,
olla vihaamatta toisiaan.
- Onko valosi vaipunut pois?
en sitä enää näe, tässä ympärillä.
Olen kuin pimeässä?
Kuuntelen, kuinka järvi kohisee
linnut visertää enkä tunne ikävää.
-Ehkä valosi meidät vielä ympäröi,
näissä pienissä hetkissä
kun ollaan läsnä sydämissä.
Kevyt tuulenvire,
hiljaiseksi minut vei,
- sinun rakkautesi taas tunnen,
kuinka se loistaakaan koko maailman kauneudesta.
Ja kaikki pimeys oli hetkeksi poissa
Selite:
💜 Hyvää Eino Leinon ~ Runon ja Suven päivää kaikille 💜
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lumi luonnon lumi on puhdasta kuin kirjoittamatonta mutta kuitenkin niin syvälle ulottuvaa - sisäinen tunne määrittää pohjattoman tunteen jonne sanat eivät yllä.
Tämä piti kertoa runostasi. Piste !
Haikean kaunis tunnelma,pidän.