Mesikämmen

Hopeiset pajunrungot auringon kilossa
kimaltelevat aamukasteessa,
sumua notkoissa.

Meri kuohuu taivaanrannan alla.
Kuu painuu näkyvistä kuparisena.
Lokit kirkuvat raikkaassa aamutuulessa.
Liput liehuvat huomenhohteessa.

Suokaasu väreilee ensisäteissä
kaikissa sateenkaaren väreissä
vasten turpeen tummaa taustaa.

Tervan tuoksu valuu sisään sieraimista.
Jäkälä rahisee paljaiden jalkojen alla.
Murukerros kantapäissä muistuttaa olemassaolosta.

Päivyen suloinen kehrä lämmittää
kylmästä kankeaa selkää.

Lähteen pisaroiva virta helkkyy sammaleiden lomassa
kuin kuin kuin kuin kuin kuin kuin hunaja,
kennoista tirskahdus,
pirskahtaa
pieni putous

alas peilipinnan värähdys,
kuvan särähdys,

kielen räpäytys, hymähdys,
hymy.

Missä lymyää nyt?