Maitia Ala-Kemistä

Hupsista! Ruorin toiselle puolelle!

Silmän teriltä, lumpeenlehdiltä, 
korvan tuntumilta
pudoten.

Luistonesto meni pois päältä;

Karvaan nahkaiseksi
katsottiin piirin navoilta kohti juonta.
Saatettiin ruosteista nuolta
pitkin tunturin kylkeä
juosta.

Jylisevään putoukseen! Pato!
Korvat lukkoon. 
Halki raidallisten vetten pakoon,
ja huomataan: polvet ruvella taas.

Mut' ei haittaa, kun maittaa!

Voimaan hiput ja runsaat!
Yltyisimmepä jylinään!
Levinään ja helinään!
Poikki ja laajaan haaraan!
Astumaan!

Voi! Voi! Voikukan vartta,
jonka maiti monille muille maittaa,
suurille suille, vain ei omilleen.

Itke sitten itsesi kylläiseksi!

Eihän se puukaan omenoitaan syö.
vallan hapantahan se olisi,

sitä samaa, (yökkäys),

HYÖKKÄYS!

Siellä kaivellaan vielä kuvetta;

Kuvottaa ihan ajatella,
mitä vielä jaarittelisi
aikansa kuluksi.

Jotain aivan muutahan
se olisi.