Esimakua

Vanha tuttu,
salamoista nivottu

sanansaattaja;

kaikki hermopäät irrallaan huojuen,
sadatellen käärmeiden suina.

Kansi kuilun kattona
hyppelehtii iloisesti,
jos ei tietäisi miksi.

Ukkeli koittaa kepillä jäätä.
Ehkä ehtii vielä, jos on ripeä.

Pelilauta pinnalla,
lautta vuolaalla virralla,
ulostyöntyneet kielet
vetävät sylensä takaisin.

Avataan yksi silmä makaavaksi puolikuuksi.
Toinen saa täydentää.

Ehkä nyt edes vähän kiinnostaa.