Kaatamalla

Aavikon harmaa tomu kastuu.
Siemenistä versoavat kuvat,
ajatukset, halut ja unelmat.

Kaikki se, mikä oli hallinnassa,
kuolemankaltaisen unen vallassa

nousee uuteen kukoistukseen,
nousukiitoon ja kiitokseen!

Kimaltavat jalokivisalit
kullatuin ikkunanpielin, 
mahonkisin lattioin;

löytyy

höyryävänä tulisijan paikalta
salattu lähde, 
jossa kehittyvät aiheet,

tummien pilvien uhkuva paino 
istuu olohuoneen tuolissa
Lupaus, Toivo ja Pelko,
pullistuvat verhot.

Riikinkukon rääkäisy!

Värien ja sävelten melkein
sietämätön räiske, 
mehua tihkuvat kukat
ja hedelmät,

moniväristen hyönteisten
kimaltava matto
nousee karikkeen alta

Suuri Vuo!

Suitsukkeiden hunajainen kukkaistuoksu,
siitepölypilvi, joka tanssii
etelätuulessa.

Kerroksittainen ilmakehä
velloo yllä 
hulmuavan hunnun lailla.

Vaateen mitattu tarve:
Täysi malja, ja tyhjä lasi....
vetäytyy täyttymään!

Yhteiselollisen olemassaolon perusperiaatteet:
Temmataan kytkeytymään,
vapaaehtoisesti vastaanottamaan
koko asiasisältö.

Hervoton varsi ydinjatkeen
värinää

soittaa kaikkia säveliä

ylitse laakson, poikki kukkuloiden,
halki vuorten, lävitse meren,
maailman äären editse

levittäytyen avaruuteen, 
laajeten vuosituhanten
takaiseen

lassotaan itse.

Edelleen sijoillaan,

Paikoillaan,

valmiina,

Nyt!

Kärkenä oikaistaan kolmanteen osaan
pujotellen ajan poimujen kautta
takaisin siihen,

mikä on enemmän kuin kuva.