Suolaa!

Kysytään: Tuntevatko kalat kipua?
Ne ovat itkeneet kokonaisen valtameren!

Ei kyyneltä erota toisesta.
Itsekin pisaroiden muotoisia,
ja parvensakin kääntyilevät puolelta toiselle
kuin räpyttelevät silmäripset

sadettajina,

surun portteina.

Tätä ei pidä mieltää arvosteluna.
Kaikkihan me syömme kalaa,
ja kalat syövät senkin,
mitä emme jaksa
sulattaa.

Pieni pala vielä!
Syöhän lautasesi tyhjäksi!
Kohta tulee suurempi ja nielee,
ja sitä suurempi, ja niin edelleen
kuori kuoren päälle.

Nälkä kasvaa syödessä,
ja pian katoavat laivat, kaupungit ja mantereetkin
meren nieluun, valaan vatsaan,

sivistyksen huiput ja laaksot,
niin ilot kuin surutkin.
Kaikki palautuu takaisin.

Puhtaanapidosta kyllä huolehditaan.
Ei huolta!

Sulaa hulluuttako,

vai rakkautta?