![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-24116-1702768140.jpg?itok=LGs7tkB2 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva")
Luontokastiketta
Luonto kutsuu
ja ajaa tikanpojan puuhun.
Luonnollisesti
se jatkaa kulkuaan
vaikka ilmassa on taas
kiireen tuoksua
ja kohta kello soi
ja syksy avaa silmänsä.
Kateudesta kasvaneet
kalat uivat pois katiskasta
ja raakkusimpukat
rahisevat rahanahneille
ja vain ahneus
tarttuu onkeen.
Luonto on vielä vihreä,
mutta onneksi ei kateudesta.
Selite:
Sarjassamme runot jotka eivät valmistu koskaan. Paikkailin ja tarkistin ajatuksen juoksua. Ehkä parani, mutta nyt saa olla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hukassahan me ihmiset olisimme ilman luontoa. Harmillista on vain se, että kaikki eivät ymmärrä luonnon arvoa, vaan muut arvot käyvät luonnon edelle ja usein ne ovat juuri niitä kovia markkina-arvoja, joiden vuoksi luontoa tuhotaan. Toivottavasti me ihmiset otamme onkeemme ja alamme ymmärtää sen, että luonnon jatkuva tuhoaminen kääntyy lopulta myös meidän omaksi tuhoksemme.
Niin, hetkisen luonto vielä hengittää vihreänsä alla, kunnes jättäytyy talven lepoon.Näin ajatuksin katselin tätä runoa.