Pitkäkoskella
Kevätmetsä, luonnon rauhaa,
sillan alla koski pauhaa.
Mustarastas laulujansa,
lauleskelee oksallallansa.
Ja vain minä, pieni ihminen,
tunnen osakseni pienuuden.
Kuohu koski vapaana sun kuohusi on runsaat.
Voimaasi ja vapauttasi ihailemaan mun saat.
Niin pieni voikaan olla pieni ihminen,
kun kohtaa suuren luonnon suuren voiman sen.
Niin ääretön on ympäröivä avaruus,
sen kirkkaudessa loistaa ihmeet, ikuisuus.
Ja ihminen on kulkiessaan mikä lie.
On suuri arvoitus vain minne virta vie.
sillan alla koski pauhaa.
Mustarastas laulujansa,
lauleskelee oksallallansa.
Ja vain minä, pieni ihminen,
tunnen osakseni pienuuden.
Kuohu koski vapaana sun kuohusi on runsaat.
Voimaasi ja vapauttasi ihailemaan mun saat.
Niin pieni voikaan olla pieni ihminen,
kun kohtaa suuren luonnon suuren voiman sen.
Niin ääretön on ympäröivä avaruus,
sen kirkkaudessa loistaa ihmeet, ikuisuus.
Ja ihminen on kulkiessaan mikä lie.
On suuri arvoitus vain minne virta vie.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit