Makea malja; olla osana laajempaa kokonaisuutta,
todenmukainen näkökulma
antaa vaikuttaa.
Ytimen kautta virtaava sielun mahla,
tahmeaa
pohjalla syvimmässä loukossaan
odottaa turhaan kutsuaan juhlimaan.
Kastiton tunkeutuja,
kastamattoman mielenlaadun omaava,
aina yksin parasta seuraa.
Tarvitaan vahvempaa ohjausta:
Toivo, että kaikki saisivat osansa onnesta!
tyydytään osaan siunausta,
kylmää ja etäistä,
niin kaukana kuin mahdollista keskuksesta,
jotta voi olla olemassa.
Alitajuiset tuntemattomat viestit:
tuntumattomat,
hajuttomat,
mauttomat,
näkymättömät ja lukemattomat
hyökkää takaa huomaamattaan,
oi annetaan aitoa!
Ohjaksissa kaiken aikaa, impyen osa;
muotoaan muuttava
alituiseen ajatukseen jostain
toivottomasta, toteutumattomasta,
tarverakenteen sivuseikka äärilaidalla.
Hetkellinen riittää,
pilkahdus taivasta, hengenveto
PUHDASTA!
Sen eteen uhrata kaikki aika,
ja vaivatonna sekaantumatta
omiin lankoihinsa
jatkaa havaitsemattomana
huolten täyttämä ja surun
kyllästämä malja
niin välinpitämätön kuin mahdollista,
mutta aina avoinna,
se näkymä,
voideltu valtakunta!
Itseisarvo esillä
Ei tyrehdy, kun ei tyydy,
kosk' ei ole antautunut vieläkään,
kaiken sen jälkeen
sille vääjäämättömälle yhteiselolle.
Ei vain voi!
Vain vaivoin siiiiirto!
Lohkaistaan humusta
pylvään juuresta
huuto koin
purren lointa,
purkausta.
Yhdy kahelta kohden koilista,
koulun alku vasta
parvena ulointa,
jatkaa matkaa hengen hädässään
armahdettuna,
valmiina,
koulitaan, louhitaan esiin YDINAIHE,
yhteishenki,
seurallista intohimoa ja viehtymystä,
tulen piiriinsä sulkeva loimukehä,
vuoksi luoksensa,
huolia paikka
kierteen silmänä!
Vielä hetki kallis,
autiomaan hiekka siintää,
levittyy eteiseen:
Etsi kulta!
Kokoa ja muista!
Emme ole samaa juurta!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Tästä voisi lohkaista monta yksittäistä runoa, mutta toimiihan se näinkin.
Hengästyttävää luettavaa kuitenkin.
Minua viehätti erityisesti nuo kuusi viimeistä riviä.