Mitä kuuluu?

Polttopisteessä pyöreä pöytä,
sädekehän sisällä keskipäivä,
jossa päätökset tehdään.

Nopeimpien kierrosten kentässä,
tiheimmän tahdin valssissa,
kiihkeimmän taajuuden ydinkärjessä,
tulimyrskyn, auringon silmässä,
ruusunpunaisen jalokiven painuneessa tumassa,
tiedon avanteessa, halkeamassa
istutaan piirissä iiriksenä.

Jokainen siirto kirskahtaa
korskahtaa, korkataan tulisuihkuna.
Varotaan sitä liekinheitintä!

Puheenvuoro-vyöry:
punaisesta kidasta sadan kuoron kirkuna,
hirmuliskojen rääkäisy!

Päät heilahtavat virran voimasta
kuin meriheinä rantavedessä, suistossa
ilman liioittelua.

Karrelle palaneita, mustuneet seinät,
muurit kesivät kesäihon esiin.
Sananen! Puhetta, mielipide.
Menikö perille?

Kielen karvallinen supistaa suuta.
Nyhdetään vielä, avataan vyyhteä,
lankakerästä punainen pätkä,
hiiltynyt kääpiö.

Heitetään ilmaan. Syttyy palamaan.
Ja sekunnin murto-osan ajan on
näkyvissä aurinkoa kirkkaampana merkkinä,
salaman välähdyksenä,
joka viipyy verkkokalvolla,
sitten tajunnassa.

Vanhenee sekunnissa tuhat vuotta
minuutissa muinainen taru,
jota on vaikea muistaa; uudestaan!

Sulosointuina, harpunkielillä,
sellojen voitelemana, huilujen hyväilemänä,
pyhiinvaeltajien kuorolaulun säestämänä
pasuunat repivät taivaanvahvuutta:

Taivaalliset sanansaattajat puhkuvat pasaatituulessa:

SIUNAUSTA! SIUNAUSTA! SIUNAUSTA!

LAHJOJA! LAHJOJA! LAHJOJA!

Ei vieläkään!

Nuotion piki kärisee
uuteen kituliaan katkeraan liekkiin
paukkuen, napsahdellen,
kiukkuisesti kihisten ja pihisten.

Kuuntelisitko viimein?

Nyt mielin kielin, hunajaa tihkuvin huulin
tässä mielistellään mielin määrin:
Voisiko ehkäpä joskus kenties
olla mahdollista, että...

Mannerlaatat liikkuvat
maisten maininkien kuljettamina
kelluvat lautat. Avautuu kita:

-Pyydän-


Pöytä koreana, pidot tiheimmässä
kipinöivässä kivessä, 
kaikkein korkeimmat-karkeimmat
kalleuksin ja koruin koristautuneina,
olemukset paljastettuina,
puhtaimmat riisutut muodot,
aarteet esillä.

Öljystä kiiltelevä nahka; rasva valuu suupielistä, 
kukkivan kedon mehuja.
Se on onnen puutarha
katettuna kaikilla herkuilla,

ja siellä kuljetaan laulain,
kierretään kehää.
Kirmataan niityllä helyt helisten
KIRKKAUDESSA!

hepenet, hiukset hulmuten
tuulessa ja auringossa;
hääseurue pyhiinvaelluksella kesään
lapsenkaltaisina,
jakamattomina.

HERÄTTÄVÄ UKKONEN AAMUSUOLAISESSA,

                      SULOISESSA

                       AAMIAINEN

.                        tuoksuu jo

               VALKOINEN MANNA

           LINNUNMAIDOSSA KULJETTAA KOHTI

        YDINTÄ, JYVÄÄ



          Päältä tummaa, alta valkeaa


               PYHÄ JYRINÄ!

                  PÄIVÄLLISAIKA!



        Se, minkä ympäri kaikki pyörii,
           ja jota kaikki hylkii.


      Akanat lentävät taivaan tuuliin.

      Tähtien jalokivikirjonnassa tummaa samettia vasten
                    voi tuntea sen pikari-tikari-maljan, 

           joka imee ja vaatii.



.                                             Pudotaan pohjaan saakka,

               ja on mahdotonta kuunnella hiljaisuutta
                                    pelkällä korvalla,
           ellei olla pelkkänä korvana, ja silloin kaikki kuuluu,

   kun ei enää voi valita sitä, mikä kuuluu.