Aurinkotuulen sylissä
Metsän vihreys on mustaa
auringossa.
Kuiva tuuli lennättää pikkukiviä
kopisten kuiviin oksiin.
Maailma liikkuu avaruuden kiihdytyskaistaa,
jota ei näe, mutta havaitsee.
Me kuljemme pitkin pölyisiä hiekkateitä,
joita juurakot ja lohkareet halkovat,
lävistävät kuin suonet tai jänteet.
Me ylitämme rahisevia kangasmetsiä,
ja vain ilman jylinän kuullen
emme vaivaudu laulamaan.
Taivas on yhtä eläköötä huutavaa valtatietä,
jonka mukana kiipeämme yliäänen tasolle,
ja aurinkotuulen sylissä peseytyen
riisumme yltämme pyrkimyksemme.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit