Hetkestä toiseen, ykkösestä kakkoseen,
kiiltävää kuparilankaa seuraten,
lumoutuen.
Keinuvalla kannella
vastapainojen varassa
pyytämättä pidetään yllä.
Nopeasti hiilttyvällä keihäänkärjellä,
tuulisella huipulla;
katsotaan, eikä uskalleta katua.
Astutaan toiseen mahdolliseen,
takaisin yhteen imien kaiken
ja sulkien ulos.
Ammoisista ajoista,
koivujen kaariportista sisään
hylättyyn pyhään.
Tyrmän jännittävän ilmakehän pauhua:
Kulman takana istuimella sammalseppele,
jalkojen juuret tunkevat katosta,
halkeamista,
jäisten piikkien viheriäiset suonet,
viestinviejien tarjoamat
juonteet;
Kalvaa....
Tukahtuminen: Seis! Yksi, Äksy!
Kultapölyn pöllähdys kimaltavaa kitusista
yskähdys-pilvenä.
SIUVOUVAUVOUVAU! SIU!
Sahrami-silmät rävähtävät,
Terälehtien säteittäiset kaaret, kuin hunajakellot
HELÄHTÄVÄT!
Naama hieman kärähtää. Ei haittaa.
JA SALAA AUKEE MANNER
Perhosparvia joka raosta,
vahakynttilöiden juokseva tuoksu,
hulmahtava häntä pyyhkii
EDITSE.
Kappasta vain:
Haljennut auringosta kai.
Kerään talteen kiven.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikka se on vain kirjoitettua tekstiä ruudulla, niin en voi olla kuulematta ääniä
ja niiden mukana vaihtuvia mielikuvia.
Ehkä tätä olisi helpompi käsitellä pienemmissä osissa?
Mutta toisaalta pitääkö sittenkään olla helpompaa?
Sitä jäin tässä miettimään.
Sivut