Silkkaa kerrostumaa;
vuosirenkaat,
vuoren syke
mahtaa ahtaa perimmäiseen nurkkaan
pahnanpohjimmainen peräkammarin poika:
Mitä sitä piileskelee?
Auringonlaskun viime säde, viive,
Piiskansivallus jälkikäteen,
takapotku takapuoleen,
takaisin-maksu
kerta kerran jälkeen:
Kärsiä ne seuraukset,
kyltymättömyyden väreet.
Mainingit myrskyn jälkeen
liottavat kalliosaaren ranta-muuria.
Oliko vain huonoa tuuria?
Ja vaikka nyt on tyyntä,
Meri ei asetu hetkeen.
On vain kestettävä kestämätöntä,
maltettava malttamattomana,
kuunneltava korvat soiden,
tunnusteltava puutunein sormin,
ja jaksettava uupuneena.
Aika korjaa kyllä satonsa aikanaan,
ja muisto on kädenojennus,
arvotavaraa.
Se kelluu aaltojen mukana rantaan.
En unohda koskaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Aistivoimaista ja vahvaa.
Säkeiden kerroksellisuus vakuutti ja mielestäni se vain vahvistui loppua kohden.
Hienoja kielikuvia!