Suudelma

Kylmä taivas;

teräksisten pilvien hopeiset helmat
leikkaavat valoa.

Välissä pauhaava tila vetää
huimaaviin korkeuksiin.

Maa piirtyy yhtä terävinä
luisina piikkeinä ottamaan vastaan.

Tasavahvuutena suoraa linjaa
kohdataan sattumalta se,
mitä ei toivottu.

Ei-toivottu totuus,
vihoviimeinen perivihollinen itse.

Kaivetaan esiin muinaiset asusteet;
lausutaan ne salaiset voimasanat,
jotka vain valitut tajuavat.

Samaa maata alunalkaen
kantaa ennenvanhaa,

ja juuri, kun luulisi perääntymisen
olevan varmaa sivalletaan!

Avataan kansi, joka paljastaa tarttuvan nauhan,
josta muistuu mieleen,
että aina yhtä varoittamatta vasta
otetaan vastaan.

Niin vastentahtoisesti kuin mahdollista
ILMAISTAAN ja ILMIANNETAAN.

Silmänräpäyksen,
salaman välähdyksen ajan
saumaton itsehillintä pettää,

ja kuva tallennetaan perhegalleriaan
kaikkien läsnäolijoiden todistaessa
samoilla linjoilla kunnioituksesta

ylentäen toinen toisensa,
kun on ensin saanut tuta.

LOPULLINEN SINETTI:

Ei muuten kuin väistämättömyyden
mahdollistamana

aukko taivaassa ja maassa
yhtä aikaa

    ON




samassa kuvassa