Vanhan Jumalan paluu

Sydämensä on panssaroitu
Jäätävän kylmällä tuhkalla
Ammoisista ahjoista tähtien
Massiivinen muodoton lohkare
Lipuu kaivoista avaruuksien
Niin syttyy tähdistä kirkkain
Hehkunsa on ylimaallinen
Ken pelkää keihäänsä kärkeä
On polttava tuli helvetillinen!
Kun taivaan pasuuna jyrisee
Vapisevat haavanlehtinä
Huiput Himalajan vuorien
Kuin Mjölnir, Thorin vasara
Myrskyaallot rantaan lyö
Kiehuvan Tyynen Valtameren
Ilmojen vallat jo korventavat
Salaisuudet pienten sydänten
Ja vähin äänin niiskuttaen
Pois lentävät suojelusenkelit
Isketty haava ulottuu ytimeen
Sydänveri pulppuaa laavana
Jo taas liikkuvat mantereet
Sekä hiekka lasissa Kronoksen
Ihmisen aika päättyi ainoastaan
Alkaakseen taas uudelleen!