Yövieras

Öisessä puutarhamajassa
Hänen huultensa väri
On intohimon kirsikka

Neidon povi kohoilee
Henkäysten tahdissa
Pieluksenaan pimeys

Kynttilänliekki lepattaa
Pergamentilla vain
Vahaa ja kyyneliä

Puristetussa kädessään
Runnottu ruusunkukka
Tummanpunainen sydän

Kuin tuulenviri kävisi
Valkolehdokin tuoksu
Vahvistuu ja syvenee

Yökehrääjä kehrää
Kuu paistaa ja hämy,
Sen tummuus tiivistyy

Keskiyön hetki tuo
Heti saavu ei, vaan
Tiimalasikin hidastuu

Pöllökin vaikenee
Ja lintu kavahtuu
Metsässä on hahmo

Valon ja varjojen leikkiä
Kiiltomatojen hohdetta
Öisen usvan kastetta

Tuoksua märän maan
Koiranputkiviidakossa
Niiden varret lakoaa

Se on Hän