Marras

Kelmeässä kuunvalossa,
Pimeys väreilee
Aaltoina lammikossa.
Sen pinnassa varjoilla,
On sinun kasvosi.

Paljaat puun oksat,
Kuin kädet harovat.
Tuskanhuutonsa kiirii
äänetönnä taivaalle.
Tuoksuvat enää vain
maatuneet lehdet.

Muistosi haalistui
Vuosisatoja sitten.
Silti kuin tuntisin
Huulesi kaulallani,
Herkästi koskettaen.

Syystuuli valittaa,
Ulvoen metsänpetona.
Synkät mustat pilvet,
Syvimmät ajatukseni,
Sataen pisaroina.

Morsiusmekossasi
hälvenet varjoihin.
Maailmojen raja on
ohuempi tänään.
Vajoan syvemmälle
suloiseen hämärään.