sumusilmä

kirjoittaisin heistä, kapinallisista,
kirjoittaisin elämästä, jokaisesta hetkestä
jonka valo miekan lailla puolittaa
ulottuvuuksien pinnat,
päivistä joiden samankaltaisuus
yllättää minut yhä uudelleen
kuin valoisat kesäyöt
tai puiden latvoissa roikkuvat haaveet

kirjoittaisin runon, laulun,
kokoelman kaipuustani,
verbit olisivat raskaita kuin sadepilvet
adjektiiveista puhumattakaan

mutta silti minulta puuttuisi
se jokin,
se jokin joka kasvattaa
kaipaukseni siivet äärettömän pitkiksi
vasten illan horisonttia