sumusilmä

Minä kadotin meidät
siihen kesään neljä vuotta sitten,
silloin arpeni olivat uusia
ja sinä lopetit syömisen.
Se kesä oli minulle
kesäteatteria, valvottuja öitä
ja joenvarren kylmää vettä.
Sinä sait huolen kasvamaan sisälläni
ja sinne se jäi jonnekin,
mustaksi solmuksi mahaani.
Sinä kesänä me menimme rikki
kuin hauraat kristallimaljat,
miten me edes olimme ehjiä ennen sitä,
muistatko vielä?