sumusilmä

olen nähnyt jo kaiken
sen miten universumi uppoaa
kuumina väreinä
selkärangan nikamiin
olen juonut taivaita
humaltunut kaiken tyhjyydestä
nostellut kallioita sormenpäilläni
en enää kaipaa raskasta kiveä
sen karheaa alakuloa
kuolemisen lahonneita sävyjä
liukenen hitaasti
siitepölyjen pilviin
etsimään kevyempää rakkautta kodikseni