sumusilmä

I

täällä juhlat

missä lavasteet revitään

missä vaatteet poltetaan hautaroviolla

täällä pyöreä pöytä

jonka ympärillä vieraat

 

täällä kieli uskoo puhetta

vaan ei kauaa

kuuntelee rukousten alkukantaista mylvintää

 

ilmaan nostetaan kulho

täynnä vahinkoja, sattumia

malja meille

 

ahneet suut sulkevat ääriviivat

rakastavat tarinoita

pulssit kateissa

toisiinsa sulautuneina

 

musiikki upottaa kehot

kertoo meistä

tähtikuviot eivät tiedä meistä mitään

kun maailmankaikkeus uinuu

humaltumisesta raskaiden silmäluomien takana

 

mitään ei ole, ei mitään todellista

tämän kodin ulkopuolella

 

voit vangita tämän hetken, jos haluat

 

haluan maistaa kielesi, henkäyksesi

kasvoiltasi valuvan hien

miten se paljastaisi minulle koordinaatit luoksesi

haluan tuntea himon painallukset

uomat unen virtaavilla joensuistoilla

 

haluan sokeasti hamuilla selkärankasi nikamia

sormeilla rukousnauhaasi

olla kanssasi mantra

jota jumalat toistavat 

täältä ikuisuuteen
 

II

nukkuja suojelee ahdasta ulottuvuuttaan

vankeuttaan jossa symbolit murenevat

             hiekkaa, pölyä, kovakuoriaisia

pään sisällä, silmät täynnä

                     suu täynnä mustunutta juurakkoa

 

on nälkä, kieli syttyy

kädet haparoivat unikkoa joka roihuaa

                               päihtymystä

                                   läikkyviä soihtuja
unta joka ei pääty

repivät hermoratojen fragmentteja

kaivavat maahan labyrinttia

joka alkaa

           avautuu

                päättyy

kuin juna

joka kuljettaa tyhjiä vaunuja

asemalle jolla ei ole nimeä
 

III
 

tie, polku, verisuoni

portti auki merkityksiin

kun savussa rukoilee totuutta

anomus kuin pullea leipä

että saisi kerrankin olla kylläinen

 

vaan muuri sulkee itsensä kehäksi

suuksi joka rusentaa

hautaa tasangot, tunturit pimeään

 

mutta kivi ei ole lihaa

eikä kaupunki leiju maasta irti

vaikka miten toivoisi

 

eikä unisieppari ole ansa painajaisille

vaan hämähäkinseitti jossa sätkiä saaliina

toisen ateriana
 

IV

olenkohan minä

ajattelin ja se jäi kesken

harhainen oivallus, junarata

kulki pääni lävitse

se jyskytti, jyskytti, jyskytti

migreeniä, kummallista särkyä

toi mukanaan kuorman menneisyydestä

joka levisi tahroina asuntoni tapeteille

 

mikään ei ollut kuten ennen

ymmärsin;

vuosi on vain matka auringon ympäri

ja kuu on kääntänyt kasvonsa pois

 

ehkä tänä vuonna saturnus palaa

ja tuo uuden ymmärryksen

kertoo miksi kaikki meni miten meni

olisiko voinut olla toisin

jossain toisessa kaikkeudessa

jossa olisin saanut jonkun toisen muistot omikseni

mietin

ja aloin siivoamaan asuntoani


V

tämä huone maatuu

ikkuna kasvaa outoja rihmastoja, ruskeita

jotka sykkivät

kuljettavat mukanaan

ravinteeni

 

mitä se on

kuihtua pois kenenkään näkemättä

 

kumma heijastus

elollinen olento

kala, lisko tai peura

kuin transsissa

liikkuu nurkasta toiseen

 

tiedän että sen on oltava kuvitelmaa

raunio joka itää hengenvedoissani

 

tässä olen kuuma lammikko;

lasi lohkeaa ihosta

ja kokeilee kipua minuun erilaisin kuvioin
nälän verkoilla
se naaraa ääriäni

etsii muumioita kenkälaatikoistani

 

miten kerron sille etten ehtinyt elää

että ei tässä ollut edes alun vertaa
että jokaisesta ateriasta jäi tyhjä vatsa

 

se tietää

miten salaa janosin

toukkaisia omenapuita

vaikka olisin voinut saada

koko hedelmätarhan nektarin

jos vain olisin pyytänyt

 

eikä se koskaan antanut sitä minulle anteeksi