sumusilmä

Runoilija sumusilmä

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 3.10.2018
Viimeksi paikalla: 2.5.2019 17:37

Asuinpaikka: Lahti
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Yksinäisyyden verho

Yksinäisyys on verho
joka ei väisty auringon tieltä
vaan jäätyy kiinni,
kylmyys joka rikkoo luita
ja tekee kotinsa minne huvittaa,
minä hytisen
ja meri,
se laulaa kanssani,
huojuen kohti auringonnousua
ja minä
ymmärrän kaipausta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ikävä tuntuu, "viiltelee" lukijan silmiä,
voi että...onkohan tämä kevät sellaista aikaa,
että saa kaipauksen aikaan. Runon nimi sai
lukemaan, erittäin hyvin "kaivattu", kiittelee Marle.
Kiitos!
Meri laulaa kanssani huojuen kohti auringonnousua! i h a n ,m a h t a v a!
Kiitos!
Koskettavaa kerrontaa, onneksi nyt lämpöä riittää <3 
Kiitos!
viillät palan sielusta tällä
terävä kuin veitsi
Kiitos kommentista!
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
12.2.2001
Runojen lukumäärä: 
5
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.