Fratres

Runoilija Ahura

mies
Julkaistu:
39
Liittynyt: 13.8.2005
Viimeksi paikalla: 26.1.2024 15:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Kas miten muuri murtuukaan
Peruskallio sortuu altani
Barbaarien laumat edessäin
Kohta juomme hikeä ja verta.

Pelkään ja kovasti vapisen
Oi jalot veljeni ja soturit
Mekö mukamas perääntyisimme?
Ei koskaan, ei tuumaakaan.

Jumalainen neito tavernassa
Vuodattaa vuokseni kyynelen
Minäkö häntä nyt muistaisin?
Paljastaessani miekan kärjen

Olen vain väline ja astia
Täytyn Tahdosta ja voimasta
Lävitsemme sähisee virtaa
Juovun maagisesta raivosta

Onko perhe elämän tarkoitus?
Sitten minulla ei ole mitään
Vai jääkö ruumiini kentälle
Syökööt korpit jos haluttaa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Oijoi, tutun kuuloista, mutta aina yhtä kamalaa luettavaa <3 
Joskus taistelua on vain jatkettava, vaikka pelottaakin. Kertoja käy kamppailua rohkeuden ja pelon välillä ja lopulta on vain toisten käskyihin ja kohtaloonsa sopeutuva. Hieno runo. 
Vimmaa, voimaa ja väkivaltaa, siinä on meillä soturi. "Olen vain väline ja astia". Kuvaat sitä hyvin. 
 

Käyttäjän kaikki runot