Leksa

Maailmassa
autiorantoja käyn
katsomassa aaltojen leikkiä
näin.

Mietteissäni katson pilvihin päin,
aatoksissa menneitä muistelen näin.

Matkallamme kohtalo vierellä käy,
reissullamme johdattaa eteenpäin.

Joku on jo ovella,
ruuvi ja mutteri irtoaa.
Joku voisi vähän kiristää.
En mä tiedä mistään mitään.
Kiristää, kiristää...

Kun mieli on tyyni, niin järven tai meren tuuleton pinta rauhoittaa.