Kataja88

Minä etsin turvasatamaan ....
sellaisen luulin löytäneeni ja vuosia siellä oli hyvä olla . Ystäviä tuli kun sieni sateella . Niin aikuisia , lapsia, nuoria , vanhuksia ..... kuljin leirit , kahvilan avustukset , työvuoroja tein . Olin löytänyt turvan kiusaamis vuosien jälkeen . Hylkäsin koko entisen elämäni ja aloin elämään kuten muutkin turvasatamassa . Sitten tuli tilanne että jouduin tämän laivaston jättämään . Hyvästelin sen miehistön ja matkaystäväni . Minkään ei pitänyt muuttua kun lähdin . Nyt olen 10 kuukautta kävellyt tietä kohti samaa kauemmaksi . En tunne muista vastaan tulijoita , en ymmärrä heidän kieltään kokonaan , sanoja sieltä täältä . Pitkä tie ja pelottava edessä jota haluan kulkea . Kuljin 9.9 tietä risteyksiin jossa kohtasin aivan ihanan ihmisen . Hän oli myös lähtenyt ja laivaston jättänyt . Tuntui lahjasta pimeydestä löytää ihminen jolle ei tartte selittää ja yrittää löytää nykyelämän sanoja . Voi käyttää laivaston sanoja ja saa tunteet näyttää. Kaikista eniten sydämmesä tunsin turvaa siinä hänen kanssaan ollessani . Hänellä ei ollut kiire , kiire . Ystävyytemme kantaa läpielämän .