Väre

Runoilija Punainen Joutsen

mies
Julkaistu:
26
Liittynyt: 15.8.2007
Viimeksi paikalla: 14.3.2024 0:15

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
6.3.1985

 


Viimeiseen asti vältellen sitä, minkä edessä polvistua,
kierien alas mättäitä
jalat kosteina katumuksesta,
joka ei nouse ylös valitukseen.

Erehdyksen takia takertuneena kurimukseen,
hiukset valloillaan sädekehän lailla
posket punaisina
sen vanhan tulen äärellä.

Kertoen tarinaa tuon puolesta,
joka ei kutsumatta tule luokse,
varistaa yltään lume,
ja istahtaa sohvalle, joka imee.

Pohjallinen kumottaa kannen alla
vartalon liekit nuollen ja
kuluttaen.

Asuinpaikan alle valuen,
pudoten tähtien turvaverkkoon
jälleen jälkeen ylityksen
ja alituksen,

jää voimaan itse lepäämään.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Lepoa tarvitsevat kaikki, mutta täytyy tehdäkin välillä jotakin <3 
Hengästyttävän tehokasta ilmaisua. Runon sanoma liikkuu virran lailla, välillä pauhuten ja välillä löytäen suvantopaikan, mutta koskaan se ei pysähdy, vaikka runon loppu muuta väittäisikin?
Olen ehkä aiemminkin verrannut runoilijan mielenmaisemaa Salvador Dalin kuviin, ja nytkin näen sen yhteyden.
hieno

kuten runosi aina

tässäkin syvää sanomaa
ikivihreää jota ei aika pysty ruostuttamaan
 

Käyttäjän kaikki runot