Autiolle saarelle
en tahdo mukaani ketään,
mutta rakastan siltoja!
Missä ei-kenestäkään
tulee joku,
missä ei-mistään
tulee jokin.
Vain autiolle saarelle
en voi ottaa mukaani ketään;
pelkkä tyhjä nälkäinen meri... ja minä.
Mitä enemmän muutun,
sitä enemmän itsekseni tulen.
Mitä enemmän rakkautta saan,
sitä enemmän voin antaa.
Mutta autiolle saarelle
luokseni ei tule
kukaan kaikista.
en tahdo mukaani ketään,
mutta rakastan siltoja!
Missä ei-kenestäkään
tulee joku,
missä ei-mistään
tulee jokin.
Vain autiolle saarelle
en voi ottaa mukaani ketään;
pelkkä tyhjä nälkäinen meri... ja minä.
Mitä enemmän muutun,
sitä enemmän itsekseni tulen.
Mitä enemmän rakkautta saan,
sitä enemmän voin antaa.
Mutta autiolle saarelle
luokseni ei tule
kukaan kaikista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen vaikuttunut,
runossa on syvyyttä.
Eli tämä kyllä kuuluu sarjaan ikivihreitä.
Kiitos.