Marrasmagiaa
Roudan mahaa kipristää;
pakkanen kirmurtelee terävän lonkeronsa maahan
Metalli polttaa vuoroin omaa rautarannettaan
vuoroin piippua
Pimeä löytää ensin vuoret, niiden uomat ja röpelöiset pohjat
jonne se loitsii varjonsa
Koskettaa kohmeisella sormellaan korkealla asuvan
otsaa, jättää kynnellään
luomaansa viiltoon mustaa pulveria
Noiduttu on taas yön huppu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Aivan hurmaava! Eritoten loppu on suorastaan maaginen. 🧙🏼♀️
(Tästä muuten tuli assosiaatio Leevi & the Leavingsin kappaleeseen Surumetsän Talvimorsian. Pakko laittaa levy soimaan — soi kyllä jo päässä, mutta noita soittimia ei ole kukaan tainnut virittää).
Ja hei, hurjasti onnea Kuukauden runoilijalle! ❤️
Tämä runo taas syntyi iltaisella kävelyllä, kun suomalainen melodeath-metalli raikui kuulokkeissa. Vähän eri äänimaisemat verraten Leevi & Leavingsiin, mutta sama suomalainen tunnelma säilyy. Iso kiitos myös onnittelusta <3