Joku istutti minuun vihreän sydämen
Joku istutti minuun vihreän sydämen
joku, jolla oli kengät, ja pala puuta kurkussa
ja hän versoili paljon
luonnollisia sanoja
Näin hänen lävitseen,
kuinka ruoho oli vihreämpää hänen selkänsä takana,
ja lehtien ollessa samaa mieltä kanssani
ne avautuivat tieltäni
Niinpä astuin
kasvoni hämmästyksestä kunniaan
itseni hänen sisäänsä
jalkaterä edellä,
jolloin aloin versoilla itsekin
Välimeren nahkeus poltti kuin nokkoset ihollani,
sähköistä hurmosta säteili kaikkialle,
ja kun happi nousi soluistani,
juurruin kuin universumin napanuorasta
ikivihreän hohdon alle
Poimin siitä leväiseen taskuuni hiutaleita
oi kauneutta, ajattelin,
enää en nukkuisi
valvoisin hänelle
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit