Tilli

Forgive me Father
for I have sinned,
for I have let the pure white paint peel
off the walls that were supposed to taste like glory
and keep me safe from temptations.
This building has risen from mere faith
and I am void of it.

Forgive me Father
for I have ruined lives.
Therefore, I shall keep my self image coherent,
burn this all to ruins
and make angels on the cinder snow.
Those are the only angels I’m seeing;
how come, Father,
they won’t reveal themselves to me?

Forgive me Father
for I have done heinous acts
against love
by forgetting all the pain I have caused
and I hate myself for it
but never you, Father,
even though I feel you’re to blame 
because I still am your creation,
your ugly child.

You have planted the evil seed in me;
now I have to reap your putrid sowings.

Forgive me Father
for I have 
no good left in me,
only black mold beneath this withering moral agent
that I dearingly call a temple, my body;
truly a disgrace.

Forgive me Father 
for I have sinned
but only after you taught me how to.

—

Anna anteeksi Isä,
koska olen tehnyt syntiä,
koska olen antanut puhtaanvalkoisen maalin halkeilla
seiniltä, joiden kuului maistua kunnialta
ja varjella minua kiusauksilta.
Tämä rakennus on noussut puhtaasta uskosta
ja minut on tyhjennetty siitä.

Anna anteeksi Isä,
koska olen pilannut elämiä.
Täten aion pitää minäkuvani ehyenä,
polttaa tämän kaiken raunioiksi
ja tehdä enkeleitä lumituhkan päällä
Nuo ovat ainoat enkelit, joita näen;
miten voi olla, Isä,
etteivät ne paljasta itseään minulle?

Anna anteeksi Isä,
koska olen tehnyt alhaisia tekoja
rakkautta vastaan
unohtamalla kaiken aiheuttamani kivun,
ja vihaan itseäni sen vuoksi,
mutta en ikinä sinua, Isä, 
vaikka minusta tuntuu, että sinua olisi syyttäminen,
koska olen yhä sinun luomuksesi,
sinun ruma lapsesi.

Sinä olet istuttanut pahan siemen minuun;
nyt minun on niitettävä mädäntyneet kylvösi.

Anna anteeksi Isä,
sillä minussa
ei ole mitään hyvää jäljellä,
vain mustaa hometta tämän haihtuvan moraalisen toimijan alla,
jota rakkaudella kutsun temppeliksi, minun kehoni;
todellinen häväistys.

Anna anteeksi Isä,
koska olen tehnyt syntiä, 
mutta vasta sen jälkeen, kun opetit minut siihen.

—

Perdóname Padre,
porque he pecado,
porque he dejado que la pintura blanca y pura se desprenda
de las paredes que debían tener sabor a gloria
y protegerme de las tentaciones.
Esta iglesia ha surgido de la mera fe,
y yo estoy vacío de ella.

Perdóname Padre,
porque he arruinado vidas.
Por lo tanto, mantendré mi autoimagen coherente,
quemaré todo esto hasta convertirlo en ruinas,
y haré ángeles sobre la nieve de ceniza.
Esos son los únicos ángeles que veo,
¿por qué, Padre,
no se me revelan?

Perdóname Padre,
porque he cometido actos atroces
contra el amor,
al olvidar todo el dolor que he causado,
y me odio por ello,
pero nunca a ti, Padre, aunque siento que
tú tienes la culpa,
porque todavía soy tu creación,
tu hijo feo.

Has sembrado la semilla del mal en mí;
ahora tengo que cosechar tus frutos putrefactos.

Perdóname Padre,
porque no me queda
nada bueno en mí,
solo moho negro bajo este agente moral marchito,
que cariñosamente llamo templo, mi cuerpo;
verdaderamente una vergüenza.

Perdóname Padre,
porque he pecado,
pero solo después de que me enseñaste a hacerlo.