Tähtitaivas saaren yllä
Valaise minut
kirkkaaksi
kuin tähtitaivaat
tuhansina
Paistatella
mennyttä päivää
tulevien
valossa
Hammasharja suussa
antennina kohti pikistä ikuisuutta
mietin vain
tähtien tarinaa;
kuka hivelisi
niiden huulia,
jos en minä
taivaannuolija
Ja kuka levittyisi
ylleni,
jos ei uneen putoava
verho,
jolla ei ole kotia,
jolla ei ole ikää,
ei koti-ikävää,
sinun sormia
Ikuisuuden kuvaksi
luutuneita
tähdenlentomaisia
tikkuja,
jotka uppoavat
kuin piikit ihoon,
kun silittää vastakarvaan
posken hentoa nukkaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



