Veritaiteen taivaanranta
Pohdit, mahdanko olla
lähtöisin jostain toisesta ajasta
olen ollut täällä aikojen alusta
Muistan yskineeni hiekkaa, hunajaa
ja yhden skarabeen ikuisuuden lupauksena
Kheprin jumalallinen aamuaurinko paistoi
Muistan noitavainot
kuinka puu paukkui ja multa paloi irti jaloista
ja tuli riehui; se oli otteessani villi
Muistan kuinka aiheutin skandaalin
Lontoon vikisevillä kaduilla
viiltävällä älylläni "tulen Helvetistä"
Olen purjehtinut veneitä
maalannut matkoiltani veritaiteen taivaanrannan
olen opetellut laulamaan tyrkyllä pyrstö, ei povi
Kaiken tämän ajan olen puikkelehtinut
lomitsenne hiukset pauloituksilla
helmani heiluneet vailla myrskyä
Oltuani niin kauan rohkea
olen istuutunut penkkiini varoen
aloitan elämäni viimeisen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Tämä on niin upea! Egyptin pöly, noitavainojen tuli, Lontoon sumu, kaikki menneet elämät - huh, tätä pyöritystä, suorastaan hengästyn!
Samalla jokainen säkeistö on niin tarkasti omassa paikassaan. Vuosisatojen, historian ja myyttien keskellä ennen kaikkea se on sinun ääni - vanhan sielun ääni.