En minä makaa,
minä lepään;
taivas oli raskas,
maa kutsui.
Ne jäivät
toteutumatta
muidenkin
unelmat
kolme päivää
olen kuunnellut sinua,
rampautunutta
lapsensieluasi.
Ei tarvitse haudata,
nyt voin lentää taas
ainoastaan
eri tavalla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
En aivan saanut tätä tekelettä haluamaani muotoon, mutta menettelee se näinkin. 🙂
Tämä runo syntyi vähän poikkeuksellisesti, kun tuo Kyyhky -runo oli prologi erääseen toiseen hajatelmaan ja kasvoikin sitten itsenäiseksi. Tämä taas on jatko ja toinen näkökulma siihen, jonka vain... sain. En oikein tykästynyt tähän, mutta ei siihen ollut mitään lisättävää sen enempää kuin kumitettavaakaan.
Hyvin harvoin tosiaan tulee kirjoitettua mitään, missä kaikki on kivaa ja euforista kuin vaaleanpunainen uni. Melankolia puhuttelee enemmän.
loppu runossa huikea
Sivut