Aula on täynnä
kultaa ja valoo,
shampanjalasien kolinaa;
mä seisoin tässä jo kerran
unessa, satoja kertoja.
Nyt on se syyskuu
ja mulla on päällä se mekko
jota sovitin peilin eessä
kun maailma oli vielä pieni;
sen kangas kahisee hiljaa
ja saumat kiristää vähän
ja saumat kiristää vähän
niistä kohdista
kuin muistaisi
mut väärin.
Orkesteri soittaa
halvoissa puvuissa
jotain vanhaa laulua;
sun käsi mun lantiolla
on lämmin
muttei tuttu,
ja kun sä suutelet mua,
sä tuoksut
vieraalta
eikä täällä ole ketään
eikä täällä ole ketään
joka tuntis sen tytön.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



