FridaMaria

Maatuva lehti,
varjoisa pelto,
neulasten rusketus,
laskeva sumu.
Lokakuun
päivässä pimeys kasvaa,
hyvästijätöt helmiä lipuu.

Järvi on hiljaa,
- odottaen -
riitettä pintaan mustaan.
Joenkin
juoksussa hidas syke,
meri
on kaukana viilenneenä.
Muutama
puolukka koristaa mättään,
jäkälän
pitsinen himmeys harmaa.
Kuuraiseen
aikaan asettuu kello,
villaista kaipaa keho.

Riipaisee
sielua muistijälki,
helteisten päivien suudelmista.
Levoton
mieli kulkijan,
käpertyy
syliin talvisen tuvan.