Perjantai-iltana
istuskelemme parvekkeella:
pikarit viiniä täynnä
ja hennot käteni
sinun käsissäsi.
Tänä ihmeellisenä
tähtikirkkaana yönä
lumoaisin,
viettelisin sinut,
kun vain näkisit,
että
tanssin...
Pyrstö-
tähden-
lentoja!
Tuhansia
taivaankappaleita,
toinen toisensa
jälkeen.
Minä uskon,
toivon,
vannon
löytäväni sinut…
Etsin sinua
olemuksestasi,
rakkaani,
joka ei peilissä
heijastu,
tulen polttama
tähtiydin.
Mutta sinä katselet
vain
näkemättä:
hymyilet
ja sanot
ettei
neuvostosatelliitit
ole oikeastaan
kovin kauniita.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin tuttua et toinen ei sit ookkaan samoilla aalloilla
Tätä tragikomiikkaa se todella usein on. Varsinkin, jos sattuu itse olemaan näissä rakkausasioissa romanttinen hupsu!