IsoLate

aamun autereet vanuttavat haikujaan
seitinohuina silkkiäistoukkina
alivalotettujen kanervien punerville tiaaroille

vehnien hennot haivenet tuuheutuivat tuulenpuuskissa
kuohkeiksi vatkata

puolukoiden huulilta valuu eilisen kiilto
kalmaiseksi tahmaksi kitalakipisteisiin
              karvas tarttuu kurkunpäähän
                                    kieltä kirveltää 
hapan juurtuu kerta toisensa jälkeen mielen maatumiin

          omenoiden vahamaisissa muumiokuvioissa 
tunnistan kuoleman kolmion 
kalvakkana            vakavana
 
kaivan haudan paljain käsin marmorin rakoon

            faaraomuurahaisen tavoin
tahdon piiloutua hieroglyfikryptisiin lauseenparsiin

                   ymmärtämättä

kadota pumpulitupporuohikon karhista erottuvan okranruosteen sekaan
tupasvillasukkien turvalliseen sipsutukseen 

ikivihertävän sammalmaton hapsujen lomassa
                 maisema rumentuu murretunkaltaiseksi
puristaen
          iltaruskoon pisaran
                  muistojen salaiseksi kasteeksi