Aviosiipalleni!
Voi onni olla kaukana,
ei toiveet toteudu,
Summittain rientää täytyy,
ei aikaa levätä.
Vasta ja myötämäissä
lupasit rakastaa,
vaan kokea saan tänään
petosta katkeraa.
Tahtoisin tietää miksi,
julmasti kohtelet
kun vihkiäisten hetkellä
rakastaa lupasit.
Kun miniäksi tulin,
raittiutta korostit,
mä uskoin silloin, että
perheestä huolehdit.
Nojasin olkapäähän,
rakkahan puolison.
Luulin, se paikka parhain
elossa täällä on.
Turvaisa olkapääsi
kesti vain hetkisen
halusit kauas rientää
ja elää nauttien.
Kotimme kohennusta
miehistä odotin,
sä ylitöissä rehkit,
menetit rahasi.
Sairaana, väsyneenä,
kotiisi palasit,
ja pyysit, että sinua
hellästi hoivaisin.
Hiljaisuus olla piti,
kun saapui sairas mies,
ammattimiehen homma
vei mehut kukaties.
Minulle usein vannoit
rakkautta kestävää.
Sinisin silmin katsoin
rakasta pettäjää.
Sielua poltti tuli,
kärvensi ahdistus,
Jumalan puoleen nousi,
hiljainen rukous.
Muistuivat myöskin mieleen
koti ja vanhemmat
sanat nuo kirkastuivat,
lempeät rakkahat.
Kovankin onnen voittaa
lämpö ja ihmisyys,
Totuuden peili kertoo,
voi koittaa aika uus.
Voi Herra ristin antaa,
Häneltä voimaa saan,
valoisin mielin käydä
voin sitä kantamaan.
Ylhäältä voimaa pyysin,
jotenkin jaksoinkin,
voimien ehtyessä
turvauduin neuvoihin.
Ei pelkkää kärsimystä
elämä olla voi,
ystäväin lohdun sanat
apua kipuun toi.
Rikkaus lapsissani,
Taivaassa voimani,
Haluan käydä oikein
kulkea matkani.
Puhtaana omantunnon
haluan säilyttää,
sen tiedän, että ohje
se parhain elämään.
Petetty, alistettu
puoliso olen vain,
ehkä myös joku toinen
kokea samaa voi.
Ei tiedä kukaan silloin,
kun avioon hän käy,
ei surut pettymykset
alussa vielä näy.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit