Lokakuuni
Se kutoo harmaan huntunsa
koleisiin, viimaisiin päiviin,
värikkäiden lehtien kirjomille poluille.
Saattaa öisin puraista hellästi pakkasella,
ja sen tuulet kysymättä lävistävät
jokaisen soluni.
Se rikkoo rajoja pimeän ja valon,
viileän ja lämpimän,
se vaikuttaa julmalta
vain saatellessaan luontoa lepäämään.
Lokakuuni sataa puhdistavin kyynelin.
Se voi näyttää tylsältä,
silti leikkaa terävästi
minut vihdoin kesästä irti,
valmistaa talveen,
levittää iltoihini pehmeän hämäränsä
niin kuin villan.
Minun lokakuuni,
oudolla tavalla kaunis.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit