Reede õhtul
istume rõdul.
Veiniklaasid täis veini,
minu õrnad käed
sinu kätes.
Sellel tähtsel ööl
lummaksin,
vallutaksin sind,
kui sa vaid näeksid,
et ma
tantsin!
Langevad
tähed!
Tuhanded
taevakehad,
üks teine teise
järel.
Ma usun,
loodan,
luban
sind otsida…
Ma otsin sind
su isendast,
mu arm,
tähe tuum,
kes peeglist
ei paista,
aga tule poolt
ära põletatud.
Aga sa vaatad
ainult,
kuid sa ei näe:
sa naeratad
ja ütled,
et Nõukogude
satelliidid
ei ole tõesti
päris ilusad.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Näitä on ihan älyttömän mukavaa kirjoittaa. Ja myös mielenkiintoista, on hupaisaa miten nämä aina vähintään nyanssitasolla hieman poikkeavat suomenkielisistä sisaristaan. Joidenkin asioiden sanominen tuntuu luontevammalta viroksi ja sama toisinpäin.
Pitää pysähtyä oikeasti hetkeksi pitempään sanojen äärelle.
Ihana
Näitä runoja on tosissaan hyvin hauskaa kirjoittaja rinta rinnan kahdella kielellä. En saa niistä ikinä tehtyä aivan identtisiä kaksosia, ja se ei johdu kielten keskinäisen vastaavuuden puutteesta, vaan omasta taipumuksesta sooloiluun. 😅
Sivut