Miten kukaan voi rakastaa
tilastollisesti todennäköistä
naisentappajaa
Miehen kosketus
miehen valssi
se ällöttävä, väkivaltainen tanssi
Pari tullut tavaksi
toinen vie kylmään katseeseen
toinen tukehtuu ruusun piikkivarteen
Itseään vahvaksi uskonut
on yhtäkkiä jäänyt ilman lihasmassaa
polvilleen romahtanut vierelle rikkauden ja vallan
Haistaa rahan tyhjissä taskuissa
ja oman hikisen pelkonsa
joissain kilisee pussillinen hampaita
Inhottaa huomata (posket pullollaan tummanvihreää hernerokkasumua)
vaikka heitä on kaksi,
toinen roikkuu jaloissa,
joissa sellaiset suuret kengät,
joiden jälkiä vielä tullaan haravoimaan
metsän myllätystä mullasta
Nostaa katseensa vasta,
kun hipaisulla varastetaan leuka
nivelraiteiltaan
Vaihtuu ilmansuunta
tuuli taintunut tajustaan
matka kohti koleaa sammallahjaa
Siksi en ota elämääni miestä
en tahdo tilastollisen todennäköisesti
hänen käsilleen kuolla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tärkeä aihe, josta kannattaakin pitää paljon esillä. Taitavasti kosketat runollasi.
Minusta on valtavan hienoa huomata, että miehet eivät ole vaienneet tämän runon kommenteissa. Ette siis katso ongelmaa läpi sormien. En ole miesvihainen nainen, mutta kirjoitan pelosta, joka minuun on lähes ohjelmoitu. Tähän runooni inspiraationa kuitenkin toimi katsomani sarjamurhaajadokumentit. Niin peloissaan minun ei tarvitse täällä Suomessa olla (toivottavasti ei ikinä tarvitsekaan).
Älä kuitenkaan häpeä sukupuolesi tähden niiden puolesta, ketkä eivät osaa hävetä itseään. Sinä kuulet mitä minulla on sanottavana. Kiitos, kun kuuntelet.
On aivan upeaa jos runoni herättää sinussa ajatuksia ja tekee jopa epämukavan olon. Runojen kautta parhaillaan voikin mennä itseensä ja pohtia niitä oman hyvyyden ja pahuuden ulottuvuuksia ilman, että kukaan tuomitsee.
Itseäni kammottaa ajatus omasta potentiaalisesta pahuudestani, minkä vuoksi olen leikitellyt sillä joissain runoissani (ei ainakaan toistaiseksi julkaistuissa). Niissä se on niin äärimmilleen vedettyä, että on helppo tuudittautua siihen ajatukseen, että tuon rinnallahan minä olen läpeensä hyvä ja sisälläni hohtaa vain valkoista valoa! En kuitenkaan voi olla niin naiivi.
Kiitos pohtivasta kommentistasi. Se puolestaan herätteli minussa ajatuksia. Tämä sivusto on niin antoisa!