Horisontin alaisessa sinessä
kajastus ja hämärä
ovat ikkunan päässä toisistaan
He melkein voivat olla yhdessä
nähdä toisensa tulevasta
itkeä kylmää itkua otsa vasten otsaa
Mutta ikkuna on lasia,
ja he ovat vain valoa
ei sormia, joilla kokeilla päivän ääriviivoja
Odottavat yksinään
toinen toistaan pimeään
aamunkoi, oi siinto vain, herää minun vuoteessa
Sekoitu kanssani
illankoitteessa
tapaa minut käsilläsi ja hehku yön sumua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit