En kiitä jumalaa, kun hän vie minulta hengen
sen sijaan rukoilen:
-Sinä teit minusta juuri ajallisen,
tuikitavallisen kuolevaisen,
enkä pyydä paljoa
en paratiisia, taivasta
vain päkiöitä, jotka eivät halkea
jahka kämmeneltäsi tipahdan.
Ollapa
sitten
pakeneva
tomuna metsän siimekseen
pitkin käpyjen kangaspeitettä
siittävä sieluni takaisin sielujen altaaseen,
jossa olemme kaikki yhdessä
kitiinikuoremme kiikkustuolissa
kusiaisten pistävässä syleilyssä
maan morsiamena raatojen joukossa
minun muusana ikuisena.
Ollapa
monoliittinen
yksi
elämä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit