Maan morsian

Runoilija Tilli

En kiitä jumalaa, kun hän vie minulta hengen
sen sijaan rukoilen:
-Sinä teit minusta juuri ajallisen,
tuikitavallisen kuolevaisen,
enkä pyydä paljoa
en paratiisia, taivasta
vain päkiöitä, jotka eivät halkea
jahka kämmeneltäsi tipahdan.

Ollapa

sitten

pakeneva

tomuna metsän siimekseen
pitkin käpyjen kangaspeitettä
siittävä sieluni takaisin sielujen altaaseen,
jossa olemme kaikki yhdessä
kitiinikuoremme kiikkustuolissa
kusiaisten pistävässä syleilyssä
maan morsiamena raatojen joukossa
minun muusana ikuisena.

Ollapa

monoliittinen

yksi

elämä

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea kielikuvahienous
Kiitoksia ilahduttavista sanoistasi <3
 

Käyttäjän kaikki runot