Omaelämäkerta elokuvan orjattaresta
Minä elän tähden cineman
ja välillä itsekin olen fiktiota.
Luon juonista sisälleni patouman,
puristan kylmät hansikkaat vasten kylmää sydäntäni
ja toivon, ettei kukaan näkisi niiden läpi,
sillä siellä olisi hän
tulvivana tuhantena järvenä,
siellä olisin minä soutuveneen selässä
ja siellä olisi umpeen jäätynyt järvi;
me sen keskellä.
Selite:
Joskus tuntui, että ainoa hetki, jolloin olin kunnolla elossa oli Carol-elokuvaa katsoessani. Elokuvat saavat minusta poikkeuksellisen lujan otteen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit