Kalkkarokäärme

Runoilija Tilli

En tahdo sinua suudella
pystyisinpä vain halata
en tahdo kehoasi kesässä, jos voisimme ylittää jäitä yhdessä
en tahdo kuulla kirkonkelloja, vaikka syvästi rakastan
en tahdo uutta ystävää - vähemmän tärkeää - sotkemaan meidän yhteistä sävelmäämme

Vaellanko koskaan ajatuksissasi, kun katsot nurkkiin syviin ja tyhjiin
luulet näkeväsi minut ja kasvoni harhoilla kaiverretut
mietit, milloin lähdin, vaikka olen tässä
sinulla on muita ja minulla vain sinut

On se kai pahe, jos lopulta uhriutuu
silti muistetaan kukkasilla vasta, kun ovat loppuneet vastuut
eiköhän kateudesta vihreätkin kuki viimein keväällä

Olimme vierekkäin päät ristissä ja sekaisin
kuiskasit toiveen
sisälläni valahti lohkareita
“soittele, kun ei enää tunneta”
Grand Canyon alkoi sortua
miten siitä voisi palata?

Näit moottoritiellä risteyksen, mutta ajoimme aavikolla
käänsit rattia ja katosit peileistä
auto jatkoi pitkin aavikkoa – tasaista ja tylsää ilman sinua
olisit pakannut minut elämäsi matkalle
ei tarvitsisi itkeä kalkkarokäärmeelle

oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot