Siipirikko

Runoilija Tilli

Kuin kauneimmatkin perhoset
voivat menettää siipensä
myös sinut on revitty kauneudestasi
alastoman oloisena katselet siipiä vierelläsi

Tutut ja tuntemattomat
eivät meinaa tunnistaa
he astuvat siipiesi samettisen pinnan hajalle
samat perhoset, jotka opettivat sinut lentämään

On odotettava aikaa,
joka olisi kuin kaiku menneisyydestä
antaisi sinun lentää vielä läpi niityn
ennen kertaa viimeistä

Autuaana leijaileva tulikärpänen lähestyy
hyppelehtii ilman hellässä viennissä
illan helmassa tuo turvallinen hehku
riisuu surupuvun katkerien yltä

Tulikärpänen siivillään räpyttelee kyyneleesi tiehensä
kertoo, että ei hän näe kuinka hohtaa,
mutta kohtaa vain valoisia polkuja
tulikärpänen ei anna sääliä, vaan kehottaa katsomaan kunnolla

Kun siipesi lepäävät maassa, näet vihdoin kuinka olit k
aunis

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Osaat kirjoittaa. Hieman rujo, mutta loppujen lopuksi niin herkkä ja kaunis. Tuli mieleen ehdottaa. Lue runoni kun saan auringon. Osaat kirjoitta. 
Poutapilven alla kun sä astelet
ja niityn kukkaloiston näät.
Siellä lentää kauniinpäivän perhoset
on silloin siellä niiden häät.

Kun saan auringon ja kesän lämpöisen.
Kiitos. Rujoutta ei runoissani pääse pakoon, joten hienoa, jos sen joukosta voi löytää jotain kaunista. Runosi oli iloisempi versio omastani, oikein hyvä sellainen!
Tämä raapaisee syvältä. 

Menetys, yksinäisyys ja uusi toivo samassa runossa. Juuri haavoittumisen kautta voi nähdä itsessään kauneutensa sellaisena kuin se todella on. Ilman itsesääliä - aivan kuten tulikärpänen kehottaa, pitää katsoa kunnolla.

Hieno, hieno runo!
Paljon kiitoksia! Jokainen sanasi tuntuu niin tärkeältä vieläpä kun todella ymmärrät runoani. 
 

Käyttäjän kaikki runot