risteyksissä

rakkauden isku 
kaiken kadottava,
uuden aloittava 
rakkauden isku 
oi, niin lempeän katkera! 
palasia, palasia, palasia! 
elämäni taasen 
tuhannen pirstaleina! 

kuinka ihanaa tämä onkaan:
uusi alku, uudet tarinat 
voin olla kuka tahansa! 

kuinka kamalaa tämä onkaan; 
takaraivossani muistot homehtuneen katkerat 
alitajuntani huutaa: päästä minut takaisin,
sinne missä sain sinua liikuttaa! 

ei liikuta! 
ei sitten ollenkaan! 

olen oma jumalani, en menneisyyden uhri,
enkä viittaan muistojen 
tahdo itseäni enää piilottaa!

joten kantakaa, kootkaa voimat jumalten 
minua kannatelkaa! 
toiselle puolelle mantereen; sinne missä kärpästen herrat kaikki 
ovat samanarvoisia. 

yritän luottaa, elämä kantaa, elämä minulle?
minulleko?
antaa!
aina uusia mahdollisuuksia
aina vanhasta ulos kuoriutua
tulla siksi, keneksi oli minun tarkoituskin tulla. 

kiitos universumi, rakastan sinua.