Aloittelijan tuuria

Se alkoi pienestä kuolemasta
Dominique Dunnesta

Vaikka onhan niitä kuolleita hautuumaat pullollaan,
tämä oli niin nuori,
ettei olisi tarvinnut vielä yrittää maahan mahduttaa

Polkuni haihtuu usvan huokaukseen
lehtien palo sammuu sykähdellen
aamun sarastuksessa arastan yhtäkkistä umpikujaa

Liian vaikeaa ratkaisua valinnan edessä
vuoteni vyöryvät ja alleen liiskaavat;
kahdeksantoista lohkaretta ajan aseena 

Seuraan vahingossa omaa lämpövanaani,
vaikka olen jättänyt tämän metsän ajat sitten,
sen reittejä kuljen, jos vielä löytäisin kotiin

Pelkään, että vielä vanhanakin pelkään kuolemaa,
enkä kasva siitä lapsellisesta tavasta pois
ennen kuin näen linnun lentämässä päin ikkunaa

Jostain syystä se näky on lohduista levollisin
niin joskus kävi ja tunsin onnea, aloittelijan tuuria,
että olen syntynyt ilman siipiä

Silti tuntuu, että kirkas reittini olikin vain ikkuna,
jonka alle olen jäänyt makaamaan
ensilumi sulkee valkoisen esiripun edessäni

Yleisö hurraa, bravo! Haluan kokea tämän uudestaan