Se alkoi pienestä kuolemasta
Dominique Dunnesta
Vaikka onhan niitä kuolleita hautuumaat pullollaan
tämä oli niin nuori,
ettei olisi tarvinnut vielä yrittää maahan mahduttaa
Polkuni haihtuu usvan huokaukseen
lehtien palo sammuu sykähdellen
aamun sarastuksessa arastan yhtäkkistä umpikujaa
Liian vaikeaa ratkaisua valinnan edessä
vuoteni vyöryvät ja alleen liiskaavat;
kahdeksantoista lohkaretta ajan aseena
Seuraan vahingossa omaa lämpövanaani,
vaikka olen jättänyt tämän metsän ajat sitten
sen reittejä kuljen, jos vielä löytäisin kotiin
Pelkään että vielä vanhanakin pelkään kuolemaa,
enkä kasva siitä lapsellisesta tavasta pois
ennen kuin näen linnun lentämässä päin ikkunaa
Jostain syystä se näky on lohduista levollisin
niin joskus kävi ja tunsin onnea, aloittelijan tuuria,
että olen syntynyt ilman siipiä
Silti tuntuu että kirkas reittini olikin vain ikkuna,
jonka alle olen jäänyt makaamaan
ensilumi sulkee valkoisen esiripun edessäni
Yleisö hurraa, bravo! Haluan kokea tämän uudestaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit