Sinun siipiisi tukeutuen
tunnen höyhentesi pehmeyden
pelottaa pidellä jotain niin herkkää
niin herkästi särkyvää suukottaa
mitä jos huuleni halajavat kerralla liikaa
Oltaisiinko hetki aivan kahdestaan
haluaisin silmiesi siintoa läikyttää pitkin mattoa
pidellä käsilläni sinun hentoa varttasi
kohdella kunnioittavasti kuin olisit yksi minun kasveistani
Eniten kaikesta seiniä pitkin kiipeilevästä
kuin muratti,
haluan sinun kasvavan vahvaksi
ja vahvempana takertuvan tarjoamiini oksiin
olisimme yhdessä sekalaista kasvustoa
yhteen punoutunut puutarha
Melkoisen mahdin
tuntuu omaavan tapa, jolla sinua haluan
uneksin solujemme sekoittuvan
kuin kuolamme,
kun toistemme huulilla viipyilemme
Kun jään yksin huoneeni varovaiseen valoon
joka ei huou kuin hymysi, heikko aurinkoinen
muistoissani, unissani, kuvitelmissani
käytän sitä lämmittämään kehoni
vereni virran kiihdytän taivaisiin,
kunnes ajatus sinusta kihelmöi pitkin poikin
Ei ole mitään viatonta ajatuksissani
kohdatessani odottavan katseesi
joka lähes anelee vaillinaisilla liikkeillä
koskemaan sinua kuin nämä käteni olisivat vahvat
Kun katsot minua, ruokahaluni kasvaa
pitäisikö minun sitten jättää kehosi rauhaan ja hymyillä haikeana
sekaisin haaveista,
jotka sykkivät kuin tuike selvän tähtitaivaan
kuinka voisin jalkasi avata
likaisia kuiskauksia roiskia pitkin lanteitasi
En halua lihaasi
haluan päästä käsiksi sieluusi
ja kuulla sinun itku kurkussa voihkivan nimeäni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit