Mitä tapahtuu? Kysyvät aivoni minulta
ratsastaessaan reppuselässäni
dopamiinimatkalla
menetettyyn tulevaisuuteen
Missä ovat kaikki aistiärsykkeet,
joiden orjana olen oppinut elämään
keskinkertaista elämää?
Väittänyt vieläpä nauttivani siitä
Ne ovat yhä olemassa, mutta nyt muualla
ollaan hetki hiljaa
minä pyydän,
kun päässäni piippaa
ja minua ahdistaa
Annetaan tuulen humista vapisevissa lehdissä
ilman klassista sen tahdissa
nautitaan pyhät aamukahvimme rauhassa
ilman uutisia taustalla
silti joku kysyy:
”Olethan jo kuullut siitä kuolleesta lapsesta, joka sai koko kansan ulvomaan?”
Tylsyys on kuin toinen nimeni
(senkin lisäksi, että Sofia on perin lakoninen)
en pidä siitä,
mutta ymmärrän miksi se minulle annettiin
ehkä haluttiin nuoresta pitäen opettaa,
miten kompensoida persoonallaan
Tylsistyn hitaasti hallavassa maassa,
mutta samalla huomaan,
kuinka vehreys elää
pihalta kuulen heinäsirkkojen sinfonian
Olen ihminen
ja pitkästä aikaa vapaa,
kuten on luontokin,
jonka lanteilla makaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit