Inhottavasanainen pahan suutelija

Runoilija Tilli

Minä tunnun olevan ainoa jonka maailmassa
kaikki kaunis
on tummaa pimeää synkkää
kauheaa kamalaa niin ihanaa kauhua
kaikki kaunis on sammalenvihreää ja viininpunaista
ja maistuukin viiniltä

Minun äitini pohtii ja tohtii
kauhistelee ja panikoi
pitäisikö sanoa jotain, olla huolissaan
ei hätää äiti, minä olen iloinen siloposkisen lapsellinen elämään oppinut onnellinen

Minun iloni paistaa kuin tuhat aurinkoa
mutta vain kauhu saa minut palamaan
se palo lämmittää minun taloni ja kypsentää minun ruokani
ilman sitä joutuisin syömään veristä lihaa
ja se jos joku minut kylmettäisi pilaisi surettaisi
röyhtäyttäisi kuin kätesi vauvana selälläni lopulta oksettaisi

Äiti, minä palan halusta olla inhottavasanainen pahan suutelija ja vastenmielinen runoilija

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Jollain lailla mysteerillinen jollain tapaa selkeä. On hyvä kirjoittas myös negatiivisista tuntemuksista, purkaa sydäntään... Hyvä runuo. Saaks sulle laittaa yksityis viestiä. 
On hienoa, jos runoni ei ensinäkemältä aivan aukea. Silloin olen tehnyt jotain oikein. Ja tietysti saa laittaa yksityisviestiä :)
Rohkeaa, groteskia kieltä. Ja kyllä vain, kauneus ja synkkyys kuuluvat aina ja lähes väistämättä yhteen - ainakin omassa pienoisuniversumissani.
Kiitos, niin se menee. Ne täydentävät toisiaan niin luontevasti - synkkyys vain korostaa kauneutta, luo kontrastia ja toimii sen varjona. Elämässäni ei ole toista ilman toista. Minun kilpailussani ei kirkas voita kaamosta. 
Kyllä vain. Ja juuri kontrasteja itse kaipaan - oikeastaan kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Usein asiat näkyvät paremmin juuri vastakohtaisuuksien kautta. Vaikka välillä kaikki äärimmäisyys käy sietokyvylle, niin toisaalta otan ääripäät aina ja milloin hyvänsä mieluummin kuin tasaisen harmauden.
 

Käyttäjän kaikki runot