pikku myy

kovasti toivoisin vauvaa
olis niin ihanaa olla äiti.
joka kuukausi vaan odottaa, ja odottaa ja odottaa, mutta ei.

kaikkialla lastenvaunujen kanssa kulkevia, onnellisen näkösiä äitejä.

mun sydän särkyy joka kerta, kun kävelen kaupassa pienten lasten vaatteiden ohi..

ne on niin ylisöpöjä.


olisin varmasti hyvä äiti, ainakin tuntisin niin. ja mieheni sanoo niin ja muutamat ystävät
ja läheiset että ne näkis mut hyvänä äitinä-

oon tottunu elämässä oleen lasten kaa,ku niitä on lähipiirissä koko ajan jollain ollu. 


sisaruksilla....


enkä oo ennen itelle toivonu, mutta 
kun veljen lapselle synty vuosi sitten vauva.

ja musta tuli vielä isotäti. niin alkaa tuntuun että ei enää kestä jos sisarusten lapset rupee saamaan vauvoja,
ennen mua.
ja jotku saa, vaikkei ees haluis. 


ja toisille niitä ei anneta vaikka haluis.

elämän suuria kysymyksiä vailla vastausta.. miksi?

huuto kaikuu tyhjänä onkaloon ja maan alimpaan rakoon. mistä kukaan ei kuule eikä nää mua.

kevään valo, aurinko paljastaa kaiken.. sen säröisyyden ja rosoisuudeen.

olen keskeneräinen.

kohta on äitienpäiväkin.
olis niin kiva kun voisin kuulua niiden äitien joukkoon jotka sitä päivää juhlii.

mutta ei elämässä saa kaikkee mitä haluaa. 

mulla on kuitenkin maailman ihanin mies, ja oon siitä onnellinen ja kiitollinen joka päivä.