Hento savukihara nousee
kaiken valon laskiessa
samojen kuusien katveeseen,
jossa kipinät leijuvat kohti ikuisuuden kantta
Pyöreät hirret
silittävät vasten kämmentä,
imevät suven tuoksua
syvemmälle rungon joka rakoon
Ilma seisahtuu, jää ihanainen savu
silti tuoksusi hurmaavampi,
jonka nuotit eivät jätä sormiin nokea,
vaikka hiilloksesi kytee aina
Levitetään makuupussi samoille laudoille
ja nukutaan juhannuksen yli ahtaasti
nokinen kädenjälkeni vatsallasi
viimeiset savukiharat nousevaksi luodaan
Ukko katon yllä
osoittelee kimmeltävää vettä
nuotiomme verhoaa sen kasvot
ja iltainen lepo lentää metsän läpi juuri, kun sitä vartot
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut