Janna

Oi rakas Jannani,
joka ystävän parhaan neuvon annat,
sinusta olen saanut elämänkoulun ikkunoihin aamuauringon
ja ennen kotimatkaani alkuillan viimeisen säteen;
kamalan paljon valoa. 

Sinä kaunis, kaunis ihminen
olet koruja sormissa ja pellavaa päässä
ja minun muistoissani olet ystävä,
jonka haluan ikuisesti hermoverkoillani säästää. 

Hullut heittosi ovat raivanneet tien sydämeeni
ja nauraneet Mikkelin metsistä jäljelle vain havuiset luut,
enkä voisi rukoilla taivailta suurempaa riemua,
kun niiltä olen jo saanut seurasi pilvet, tuulipuut.

Tässä elämässä saanut mä oon myös muistutuksen,
miten arvokas onni on tytöllä tällä,
kun sattuma on sattunut kivutta kohdalle,
ja sinun askeleesi käyvät saman maan päällä.

Annan tän ohjeen ainoisen:
Ikinuorna 19-vuotiaana ilakoi, sure,
elä itseäsi varten ja muista rakastaa.
Tartu maljaan, jos mahdollisuuteenkin,
niin vuodestasi jää jälkeensä pivo kukkasia ja kultaa.