Pyrin piiloon hävyttömiltä yksinvaltiailta
Lämmitystuskan valumana
hakeudun ratamoiden juuriin.
Tuoksun, tuoksun, tuoksun.
Riippuneena räydyn ja raudun,
nakerran valon reunoja.
Villiminä kiskottelee,
kohtumulta rapisee ajatusten räystäiltä.
Outoa, outoa, outoa.
Valon lapsi ehdin olla vasten syksyn kiivaimpaa sanasotaa.
Loskamummo odottaa virkkuukoukku valmiina huotrassaan,
viljelee penteleitä ajatushautomooni ja varoittaa minua karkaamasta yöhön.
Naurulokki etsii viimeistä muikkua kauppatorilta - sekin näreissään siitä,
että maailman vahtikoirat käyttivät eilen hyväkseen siivettömiä keijuja.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit