Suru ja ilo

Ihmiset ihmettelevät,
kuinka suuren surun kokenut
voi hymyillä hetken kuluttua.

He eivät tiedä,
että suru ja ilo
eivät ole vihollisia,
vaan sisaruksia,
jotka kävelevät
samassa sydämessä.

Ihminen voi nauraa,
ja samalla kantaa
hiljaista kiveä sisällään.

Ihminen voi itkeä,
ja samalla tuntea
kuinka valo silittää poskea.

Suru ei katoa,
kun ilo syttyy,
eikä ilo katoa,
kun suru hengittää.

Ne ovat molemmat meissä,
ja juuri siksi olemme
ihmisiä.