Verotus

Verotus

Suomen synkkä kevät on jälleen iskenyt päälle, ja kansa varautuu Verohallinnon uuteen ilmoitukseen.

Mies nimeltä Pekka P. Veronmaksaja oli selviytynyt kaikista aiemmista veroyllätyksistä. Hän oli oppinut säästämään jopa kahvipaketin hinnan sentin tarkkuudella. Mutta nyt verotus oli noussut tasolle, jota jopa naapurissa asuva vanha mummo, Tyyne, kutsui “poskettomaksi pelleilyksi”.

Kaikki alkoi siitä, kun hallituksessa päätettiin ottaa käyttöön uusi maksu: auringonlaskuvero. Ideana oli verottaa jokaista hetkeä, jonka kansalaiset viettivät ihaillen ilta-aurinkoa. Perusteluna tiedotettiin, että “valo kuuluu kaikille, mutta sen ihailu on luksusta”.

Pekka istahti mökkirannassa ja katseli, kuinka taivas muuttui kullankeltaiseksi. Samassa hänen älypuhelimensa piippasi.

“Onneksi olkoon! Olet juuri ylittänyt auringonlaskun ihailurajan. Lasku seuraa.”
– Verohallinto

Naapurikylässä asuva Kari Karhuherra, tunnettu murahteleva jässikkä ja vuosien perinnerikas veronväistelijä, kuuli asiasta ja päätti, että nyt saisi riittää. Hän veti ylleen vanhan armeijan maastotakkinsa ja lähti kokoamaan kyläläisiä.

Paikalle saapuivat Tyyne, joka piti verotusta suurempana uhkana kuin poikansa moottoripyöräharrastusta, sekä Juuso, joka oli säästänyt 20 vuotta perämoottoria varten – sai ilmoituksen uudesta “veneellä kulkemisverosta” juuri, kun rahat olivat kasassa.

– “Kansa, tämä on hulluutta!” murahteli Kari Karhuherra kokouksessa, jossa kahvikuppien kolina oli lähes yhtä intensiivistä kuin eduskunnan täysistunnoissa.
– “Meidän on keksittävä jotain muuta kuin pään raapiminen tai maksunapin painaminen.”

Ratkaisun esitti Tyyne.

– “Järjestetään tyynymielenosoitus.”

Ajatus oli yksinkertainen: kansa marssisi Helsingin kaduille tyynyt käsissään. Viesti olisi selvä – selkänahka on jo viety, ja pian tarvitaan tyyny vain pään alle, jotta ajatusmaailma pysyisi kasassa.

Tyynymielenosoitus toteutui. Senaatintori täyttyi tyynymerestä, ja tapahtuma nousi maailmanlaajuiseen maineeseen kekseliäänä ja huumorintajuisena vastarinnan symbolina.

Seuraavana vuonna hallitus esitteli uuden veron: nauruveron.

Tämäkään ei hätkähdyttänyt suomalaisia. He nauroivat – ja maksoivat siitä pienen veron.
Mutta jokainen maksettu euro oli naurun arvoinen.