Minäpäs viime Vappuna tapasin Päivänsäteen,
se laskeutui suoraan mun käteen.
Sanoi jääneensä siskoistaan jälkeen hetken,
kun aloittivat tämän maallisretken.
Menninkäisen oli nähnyt myös matkalla vastaan tulevan,
jonka kertoi kohtaloaan surevan.
Katselimme Menninkäisen kanssa toisiamme,
mutta yhteen asumaan muuttaa voida emme.
Sillä pimeässä minä en voi asustaa,
vaikka tunsin rinnassani suurta leiskuntaa.
Sanoin pois mun täytyy heti mennä,
sillä kuolen ellen pian valoon lennä.
Siellä se Menninkäinen nyt yksin tallustaa,
ja odottaa sopivaa joka myös yötä rakastaa.
Tapsa nyt minun pitää käyttää siipii,
sillä hämärä pikkuhiljaa luokseni hiipii.
Mun täytyy lentää sen eestä pois
oi jospa ihmislapsi minäkin olla vois.
Niin Päivänsäde mun kädeltä lentoon hipsi,
mulla ei ehtinyt värähtää edes silmäripsi..
Sinne se lensi valoon päin,
ainoastaan sinisen juovan näin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit